…eli miten lievittää virheiden pelkoa tärkeissä puhetilanteissa.
”Suorassa lähetyksessä voi tapahtua mitä vain” on vähän klishee, koska aika harvoin kuitenkaan mitään merkittävää käy. Mutta lavalla sen tuntee niskassaan: jos mä nyt mokaan, niin… Niin mitä sitten?
(Miinus kun tehtiin radiota, jolloin esim. kerran lähetykseen soitti pyytämättä ja yllätyksenä teleoperaattorin pomo, joka sanoi että rouva Perhon netti ei toimi, koska lasku on maksamatta eikä siksi, että palvelussa olisi jotain vikaa…ja olihan näitä tosiaan juuuu).
No, aika yleinen lohtulause on, että ”kukaan ei kuitenkaan kuole.” Se on minusta surkea neuvo. Ei kai kuoleman välttämistä voida pitää onnistumisen mittarina? Sitten voisi kyllä tehdä melkein mitä vaan, vaikka ajaa vähän jonkun päälle autolla, koska hei, ei se mitään, koska…
Tässä muutama lavaolosuhteissa satoja kertoja testattu keino virheiden pelon lievittämiseksi.
Hyväksyminen
Mulle virheiden käsitteleminen lähtee hyväksymisestä.
On ihan mahdollista, että joku menee pieleen, tai syntyy tilanne, jossa en tiedä miten reagoida. Niin voi käydä, en ole täydellinen, maailma on arvaamaton.
Hyväksyminen vapauttaa liiasta kontrolloinnista. Minä voin valmistautua hyvin ja keskittyä pitämään yleisöstä huolta, ja that´s it.
Urani alussa minulla oli typerä pakkomielle siitä, että vaikkapa juontotekstit olisi pitänyt osata ulkoa. Ja sitten kun en osannut, niin se tuntui kamalalta mokalta, joka olisi ollut hoidettavissa ihan vain sillä, että kädessä on pätevät juontokortit tai muu käsikirjoitus. Sinne voi palata, jos tulee black out.
Luotan myös täysin siihen, että odottamattomissa tilanteissa yleisössä syntyy ymmärrystä; kukaan ei voi varautua kaikkeen. Kerran esimerkiksi isossa tilaisuudessa videonäyttö kosahti juuri silloin, kun puheeni alkoi. Vähän aikaa ihmeteltiin, ja sitten jatkettiin improvisoiden niin, että käänsin pikku koneeni kohti sadan hengen porukkaa ja jatkettiin sillä. Ja mitä tästä seurasi: se, että poikkeuksellisen moni tuli kiittämään virkistävästä esityksestä ilman slaideja.
Kiillota se, mitä ei voi piilottaa
Toinen hyvä keino on se, että jos jotain ei voi piilottaa, se kannattaa ylpeänä esitellä.
Kerran esim. yhdessä tilaisuudessa olin unohtanut kengät kotiin, ja nousin lavalle sukkasiltani. Kerroin mitä oli tapahtunut (hauskaa, koska olin puhumassa elämänhallinnasta), ja siitä tuli osallistujien kanssa yhteinen juttu kiusallisuuden sijaan.
Tätä kirjoittaessa moderoin pari päivää sitten 600 hengen tilaisuuden englanniksi. Tapahtuman otsikko oli otsikko oli Competetive Edge. Muuten hyvä, mutta competetive on yksi kolmesta enkun sanasta, jonka lausumisessa (painotuksessa) mulla on aina vaikeuksia. (Toinen on strategy, josta meinaa aina tulla (freudilaisittain?) tragedy). Lol!
No eipä mittään. Kun yleisöltä kysyttiin “What have been some key challenges for you in 2026?”, kerroin, että oma haasteeni on lausua sana competetive. Kun se tuli sanottua, ei tarvinnut enää pelätä, koska tiesin, että jos lausuminen menee mönkään, voin tehdä siitä vitsin: katsokaa nyt, tällaista tämä on.
Lopulta vain viimeiseen spiikkiin lipsahti yksi tragedy. Ja palkitseva, hyväntahtoinen nauru yleisöstä.
Esiinny, älä esitä
Samaan aikaan kun mikä tahansa presentaatio (tarjouksen esittely, kokouspuheenvuoro, keynote…) on kontrolloitua, tilanteessa kannattaisi olla niin lähellä autenttista itseä kuin mahdollista. Luulen, että hyvä näytteleminen on sellaista: ollaan roolissa, mutta ilmaisu lähtee jostain mikä on totta.
Esiintymistä voi harjoitella, omaa esiintyvää persoonaa voi hioa, mutta jonkun muun esittäminen on ensimmäinen asia, mistä pitää päästä eroon jos haluaa vaikuttaa ihmisiin ja heidän emootiooihinsa (ja sitä kautta valintoihin ja päätöksiin).
Ole ammattilainen
Know your shit! Mikään ei ole parempi tapa tuhota vaikuttavuutta kuin huolimattomuus ja luotto siihen, että pelkkä syntymään sattuminen on se, jolla ihmiset vakuutetaan.
Eli lopulta mikään ei suojaa virheiltä yhtä hyvin kuin se, että tietää mitä on menossa tekemään. Selvittää taustat, lukee materiaalit, kuvittelee miten tilanne livenä etenee.
Ammattilainen valmistautuu, kuvittelee edessä olevan tilanteen, miettii mikä olisi parasta mahdollista vastaanottajan ajankäyttöä.
Häpeällä siitäkin selviää
Tämän ylittämättömän neuvon sain aikanaan Paavo Westerbergiltä. Ajattelen tämän ajatuksen aina kertaalleen ennen kuin menen jännittäviin tilanteisiin, ja tämä auttaa. Jos moka tapahtuu, sitten pahin on nähty, hävettää
