Kuka on työpaikkasi turhin ihminen?
Johtaja on työpaikan turhin ihminen, julisti johtajuustutkija Perttu Salovaara HS visiossa. Jutussa käsiteltiin yhteisöohjautuvuutta perinteisen johtajamallin vaihtoehtona.
Vastuun ja päätöksenteon jalkauttaminen työntekijöille onkin lähtökohtaisesti viisasta. Vankka tutkimusaineisto osoittaa, että ihmiseen luottava ja autonomiaan kannustava johtamismalli sitouttaa ja motivoi siinä missä pelkkä voimankäyttö on epävakaasti toimiva vallan muoto.
Salovaara pitää johtajien tehtäviä triviaaleina, mitä ne usein ovatkin. Ihmisten kohtaamiset, sparraaminen ja hallinnolliset rutiinit ovat paperilla simppeleitä tehtäviä, joiden arvo on kuitenkin usein tulosten kannalta ratkaiseva.
Vuorovaikuttaminen, eli suomeksi ihmisten kanssa puhuminen, on yksi triviaalilta näyttävä, mutta pelin ratkaiseva esihenkilötaito. Kuka käy vaikeat keskustelut, kuka antaa palautetta jos ei esihenkilö?
Strategiset päätökset, tulosvastuu ja viestintä henkilöstölle ovat tehtäviä, joiden ytimessä on työpaikkojen säilyttäminen. Omistajan vatsan on oltava galvanoitua terästä, jos hän uskoo ihmisten automaattisesti ymmärtävän miten nämä tehtävät hoidetaan. Kun hoetaan, että jokainen työntekijä on oman työnsä paras asiantuntija, miksei myös hyvä johtaja olisi?
Toki haastaviakin tehtäviä voidaan jakaa, mutta se laittaa pohtimaan paitsi tehokkuutta, myös mielekkyyttä. Kaikkia eivät kiinnosta samat asiat – edes se johtaminen. Vaatimalla kaikilta vähän kaikkea tuotetaan lopulta keskinkertaisuutta ja riittämättömyyden tunteita.
Jos pomo poistetaan, kenelle porukka avautuu pikkujouluissa? Kuka huolehtii, että myös tylsät ja ikävät työtehtävät hoituvat? Jos kaikki on kaikkien vastuulla, mikään ei lopulta kuulu oikein kenellekään.
Yleisessä johtamispuheessa häiritsee usein myös stereotyyppisyys. Kun mielikuvien johtaja on aina egoistinen ja toistaitoinen öykkäri, joka kyykyttää työntekijöitä ja ohittaa kaikki mielipiteet omiensa alta, on helppo nähdä johtajuus häiriönä, joka pitää poistaa.
Mutta tekisikö johtajien deletoiminen sitten työympäristöt autuaaksi? Ei, koska ihminen itsessään muuttuu perin hitaasti. Johtaminen ja seuraaminen ovat käyttäytymisstrategioita, jotka ovat ohjanneet ihmisen valintoja läpi vuosimiljoonien. Tällaista biologista perintöä ei oikein voi ohittaa, vaikka haluaisikin.
Ihmisille on myös annettava mahdollisuus edetä ja kehittyä lahjojensa ja kiinnostuksensa mukaan. Toiset haluavat edetä organisaatioissa, toisille riittää mainiosti, että saa lähteä neljältä kotiin ja unohtaa duunit. Myös työntekijöiden palkat maksavilla asiakkailla on omat odotuksensa. Tuskinpa meistä kukaan haluaisi esimerkiksi teettää remonttia porukalla, johon ei ole nimetty vastuuhenkilöä.
Se, onko joku ihminen työpaikallaan ylimääräinen, määrittyy vasteesta odotuksiin ja tavoitteisiin. Turhin tyyppi vie enemmän kuin tuo - eikä sitä voi lukea tittelistä.
Kaipaako porukkasi tukea esihenkilötyöhön, palautteen antamiseen tai vaikeiden keskustelujen käymiseen?
tai laita sähköposti info@annaperho.fi
Miten ottaa tila haltuun vaikuttamistilanteissa?
Kuuntele Elämänkoulun jakso aiheesta.
