Näin sanot ei – käytännön opas kieltäytymiseen
Suomen kielen vaikein äänne on “ei” [ei]. Pelkästään ei-ajatuksen ääneen sanominen herättää ihmisissä usein pelkoa ja kauhua ja selityksiä, loputtomasti selityksiä. Valitse suosikkisi:
"En minä voi kieltäytyä – et tunne pomoani."
"No nämä asiat on nyt vain joka tapauksessa hoidettava."
"Jos en minä tätä tee, niin kuka sitten?”
“Asiakkaat vaativat.”
“Minulle tuli viesti, ja olen sitoutunut vastaamaan niihin valoa nopeammin.”
Mielenkiintoista onkin se, miten tiukasti ja perustellusti osaamme sanoa ei kieltäytymiselle. Eli osaamme kyllä kieltäytyä, mutta yleensä vääristä asioista – kuten avusta, levosta ja turhasta.
Lopulta kaikkeen suostuminen johtaa siihen, että sanot kaikkein tärkeimmille asioille ei: terveydelle, ihmissuhteille ja järkeville aikaansaannoksille. Aika kuluu tulipaloja sammutellessa, säheltävässä reagoinnissa ja lopulta uupumuksessa ja katkeruudessa, koska olet muuttunut martyyriksi.
Mutta ei hätää! Maailmalla on paljon todisteita siitä, että ihmiset ovat kyenneet kieltäytymään heille tyrkytetyistä tehtävistä. Tässä muutama ohje siihen.
Ryhdistäydy
Lopeta uhriutunut mankuminen, ja tsekkaa arvosi. Millainen työntekijä ja ihminen haluat olla? Valittava ja väsynyt puurtaja, joka ei pidä omia oikeuksiaan minään - vai ystävällinen, mutta jämäkäksi opetellut ammattilainen, joka osaa keskittyä työssään tärkeään?
Kieltäytyminen ei ole keskustelu
Niin: ein sanominen ei ole keskustelua. Ole suora, selkeä ja rehellinen kertoessasi, miksi et nyt pysty ottamaan tehtävää vastaan. Älä selitä, vaan kerro asioista kuten ne ovat.
“Voi hitsi. Auttaisin mielellään, mutta minulla on nyt x, jonka joudun toimittamaan ensin.” (Tämä tietenkin edellyttää, että olet tietoinen siitä, mitkä ovat tänään ne kaksi tärkeintä työtehtävää. Jos et tiedä, olet nesteessä, koska miten kukaan voisi kunnioittaa aikaasi, jos et itsekään ole selvillä mihin sitä pitäisi käyttää?).
Usein toivomme, että kieltäytymiskeiju ilmestyisi paikalle ja hoitaisi likaiset työt puolestamme. Mutta niin ei tule tapahtumaan. Kieltäytyjä joutuu uskaltamaan.
Kalenteri täynnä? Jaa vastuu
Jos haluat saada pyydetyn asian tehtyä JA päästä ajoissa kotiin, kokeile tätä:
"Ookoo. Ymmärrän, että tämä on tärkeä asia. Mutta hitsi, minulla on nyt kalenteri todella täynnä. Voitko auttaa minua miettimään mitä voidaan jättää tämän alta myöhemmäksi? Minulla on pöydällä x ja y, joiden deadline on päivänä z. Kun nyt alan tehdä tätä mitä pyysit, x tai y myöhästyvät alkuperäisestä aikataulusta. Miten toimisimme sinun mielestäsi?"
Teet tilanteesi näkyväksi, et ainoastaan suostu johonkin nyrkit taskussa. Jaat vastuun. Kun pyydät toiselta näkemystä asioiden priorisointiin, hän ottaa oman osansa siitä, että jokin muu tehtävä mahdollisesti myöhästyy.
Lukitse periaatteet etukäteen
On helpompi sanoa ei, kun on etukäteen päättänyt, että on asioita joita ei kerta kaikkiaan tee.
En juo alkoholia puolen yön jälkeen. Herään aina ensimmäisellä kellonsoitolla. Katson sähköpostit kahdesti päivässä. En varaa kokouksia ennen puolta päivää, koska haluan käyttää aamut keskittymiseen.
Tavat ovat etukäteen tehtyjä, systematisoituja päätöksiä. Siksi ne tekevät kieltäytymisestä niin helppoa, että lopulta itsekuria tarvitaan minimaalisen vähän – ja se on hyvä, koska meillä on sitä minimaalisen vähän.
En enää – näin muutat pitkään jatkuneen nössöilyn
Tässä tarvitaan mustan vyön päättäväisyyttä ja rohkeutta. Olet ajautunut tilanteeseen, jossa paikkaat jatkuvasti jonkun muun tekemisiä. Teet sinulle kuulumattomia tehtäviä, harsit kokoon toisen viime tinkaan jättämiä asioita.
Kerro asiasta havainnoista ja faktoista käsin:
"Olen huomannut, että siirrät minulle tehtäviäsi useita kertoja kuukaudessa. Olen suostunut tähän, koska olen ajatellut että se kuuluu velvollisuuksiini, ja haluan myös jatkossa olla sinulle avuksi. Huono puoli tässä on se, että oma työkuormani on kasvanut liiaksi. Siksi, vaikka tämä tuntuu vaikealta, joudun nyt sanomaan, että en voi enää jatkaa tällä tavalla."
Keskustelun oleellisin osa tapahtuu tämän jälkeen: raja ei jousta. Monesti ihmiset testaavat oletko tosissasi, ja sinun tehtäväsi on osoittaa, että olet.
Ei sittenkään
Lupasit jotain, ja nyt et pystykään sitoutumaan siihen mitä lupasit. Nolottaa ihan hirveästi.
Nyt on kolme vaihtoehtoa: valvot yön ja teet mitä piti, sanot että tuli luvattua liikoja ja pyydät lisäaikaa, tai sanot totuuden – et pystykään.
Mitä tahansa teetkin, päätä nopeasti. Mitä lähemmäksi ajaudut toteuttamisaikaa, sitä kiusallisemmaksi peruuttaminen tulee – ja sitä suurempi on houkutus valkoisiin valheisiin.
Päätä, äläkä vatuloi
Nyt on jäljellä kysymys kumpi on vaikeampaa: jatkaa kaikkeen suostumista ja sen aiheuttaman kärsimyksen, kiukun ja stressin kanssa elämistä – tai aloittaa jämäkkä kieltäytyminen, hyväksyä siihen liittyvät pelot ja riskit ja nauttia sen tuomista palkinnoista.
Valinta on sinun.
Kaipaako tiimisi tukea vaikeiden keskustelujen käymiseen tai rajojen asettamiseen?
tai laita sähköposti info@annaperho.fi
