Kun esiintyminen jännittää 🥶
Toiselle painajainen, minulle unelma - päästä stagelle ja antaa palaa!
Esiintymisjännitys tulee aina olemaan läsnä esiintymis- ja vaikuttamistilanteissa, mutta voit silti toimia ja suoriutua tehtävistäsi hyvin - jopa erinomaisesti.
Et pääse jännityksestä koskaan eroon (ja hyvä niin)
Kaikki hyvä alkaa tosiasioiden hyväksymisestä, siksi tämä lause. Jännitys tulee aina olemaan läsnä esiintymis- ja vaikuttamistilanteissa, mutta voit silti toimia ja suoriutua tehtävistäsi hyvin, jopa erinomaisesti.
Jännitys voidaan nimetä myös virittäytymiseksi: se on kehon tapa valmistautua tärkeään kohtaukseen, ei sen kummempaa. Kun virittäytyminen menee yli (tai ali, sillä osa ihmisistä reagoi jännitykseen kohmettumalla), siitä tulee epämukavaa.
Pelko on hillitsemättömien mentaalisten prosessien luomaa kuvastoa: alat kuvitella, että nolaat itsesi perinpohjaisesti.
Jännittämisen perusagenda on kuitenkin olla avuksi tärkeällä hetkellä. Kun kehon reaktioita saa tyynnytettyä, virittäytyminen kääntyy flow´ksi, joka on ihmiselämän hienoimpia tunnetiloja.
Mielenkiintoista on myös se, että eräässä kokeessa jännittävät muusikot koettiin kiinnostavammiksi kuin täysin rennot. Epätäydellisyys on samastuttavampaa, ja tekee esiintyjästä herkemmän. Huijarituntemukset - oikeasti en ole hyvä - on älykkäiden ihmisten vitsaus. Esiintyjä, joka pitää itseään liian suvereenina, luo torjuntaa eikä kehity.
Miksi jännittämisestä kannattaa kiinnostua?
Kysymys ei ole yhdestä hääpuheesta tai presentaatiosta, vaan yleisestä urakehityksestäsi ja suhteiden luomisesta.
Ikävin seuraus liiasta jännittämisestä nimittäin on, että tärkeitä näkyvillä olemisen ja vaikuttamisen paikkoja jää väliinkun vetäydyt tilanteista mukavuusalueelle. Tämä voi käydä kalliiksi pidemmällä aikavälillä, kun näkyvyys ja oma asiantuntijuus jää varjoihin. Lisäksi voi olla tuskallista nähdä kollegat tekemässä näitä asioita, joissa pärjäisit ihan yhtä hyvin.
Jännittäminen ei siis ole ongelma, vaan sen generoima näkymättömyys ja kutistuminen. Kun itseluottamus kehittyy, se voi olla valtava etu brändille ja liiketoiminnalle.
Mitä jännitys on syönyt? Mitä se laittaa sinut tekemään?
Torjunnan sijaan jännittämisestä kannattaa kiinnostua: kun sanot, että jännität, mitä tarkkaan ottaen tarkoitat? Mitä kehossasi tapahtuu? Entä mielessä?
Milloin esiintyminen on onnistunut edes vähän paremmin, ja mitä silloin tapahtui?
Jännitystä on helpompi käsitellä, kun se ei ole yksi iso möhkäle, vaan kimara erilaisia reaktioita. Itselleni homma lähti avautumaan, kun tajusin, että fyysiset oireet (pulssin hakkaaminen, käsien mikrotärinä jne) tyyntyivät, kun esitystä oli mennyt noin seitsemän minuuttia. Jos siis pääsisin sen vaiheen yli kunnialla, kaikesta tulee kivempaa.
Toiminnan tasolla aloin satsata paljon aloituksiin: mietin vaikkapa keynoteissa mikä on sellainen kiva ja helppo anekdootti, jolla otan kontaktia yleisöön ennen kuin varsinainen saarna alkaa. Jos kuulen naurahduksia, rentoudun: ainakin yksi hyvä plakkarissa, vaikka kaikki muu menisi päin hanuria.
Valmistaudu jumankauta!!
On hämmästyttävää kuinka usein esiintymistä jännittävät ihmiset eivät valmistaudu esitykseensä tai puheenvuoroonsa lainkaan. Ehkä he kuvittelevat, että jos pahaa asiaa ei ajattele, se katoaa itsestään. Joskus valmistautumista pidetään heikkouden merkkinä. Merkillistä, sillä kuka arvostaisi vaikkapa urheilijaa, joka lähtisi tärkeisiin kisoihin kokonaan valmistautumatta?
Tämä ajatus juontunee ammattiesiintyjien luomasta illuusiosta: Heikki Paasonen vaikuttaa siltä, että hän on kävellyt kotisohvaltaan suoraan lähetykseen, ja improvisoi sitten 1,5 tunnin Voice of Finlandin juonnot. Voin arvata, että ei improvisoi. Sen sijaan hän on treenannut noin 30 vuotta.
Valmistautuminen ei tarkoita ulkoa opettelua, vaan rungon ja puheen suunnan painamista muistiin: tästä aloitan, näin tämä asia etenee, tähän se loppuu. Toisin sanoen valmistautuminen on sen viestin sisäistämistä, minkä haluat vastaanottajille välittää.
Itseluottamus on sitä, että yrittää.
Älä oleta että esiintyminen on kauheaa, jos et ensin puhu sadassa tilaisuudessa.
Älä lue palautteita
…ainakaan heti. Sain tämän neuvon eräältä erittäin kokeneelta ja itsevarman oloiselta ihmiseltä, ja se ällistytti. Palautteen tarkoitus on kehittää, mutta jos olet esityksen jälkeen hauraassa tilassa, anna ajan kulua pari kolme päivää, ja lue palautteet vasta sitten.
Selkä suoraan!
Wonder Woman-asennon taikavoima on kumottu, mutta selkä suorassa seisominen viestii itseluottamusta. Ja tässä on pitkälti kyse fake it til u make it-pelistä. Kun minua jännittää, ensimmäinen asia minkä teen, on selän suoristaminen, ilmeen avaaminen ja katseen kohdistaminen takaseinään (mikä tuntuu yleisöstä siltä, että katson heitä suoraan kohti, huomioin). Siitä se lähtee, koska mieli seuraa aina kehoa, ja nyt haluamme johtaa sen tyyneen tilaan.
Vain valmistautunut voi improvisoida
Kun tiedät mitä olet tekemässä, voit improvisoida. Jos mitään ei tule mieleen, voit aina palata perustarinaan. Improvisointi ilman valmistautumista on riski.
On ok lukea paperista
Kun sinulla on hyvät muistiinpanot (lyhyet, selkeät, loogiset bulletit), mikset myös käyttäisi niitä? Mikään ei ole luontevampaa käyttäytymistä kuin pitää pikku tauko ja kurkata papereita, ja ehkä sanoa siinä yhteydessä jotaon tyyliin “nyt pitää kurkata ihan paperista.”
Kirjoita reploja, älä käsikirjoituksia
Tee itsellesi 3-5 “aloitusrepliikin” pankki. Millainen puhe rauhoittaa ennen varsinaisen esityksen alkamista?
Esim: “Moikka kaikille, minulla on tänään todella paljon asiaa, ja vähän jännittää, kun käytettävissä on vain vähän aikaa. Mutta olen harjoitellut kovasti, ja te lahtelaisethan ovat niin fiksua porukkaa, että te kyllä pääsette tähän mukaan…”
Puhu yksinäsi
Yksi ihan hyvä valmistautumisen keino on puhua omaa esitystään yksin ääneen muun hommailun ohessa. Autoillessa, siivotessa. Vasta kun kuulet itsesi puhumassa omaa juttuasi, havaitset miten puhetta voi rikastaa ja miten pystyt varioimaan sitä, vaikka et muistaisikaan sanatarkasti mihin seuraavaksi mennään.
Muut eivät huomaa jännitystäsi
…tai ainakin se näkyy paljon haapeampana kuin mitä oma kokemuksesi on. Voit myös käyttää klassista keinoa ja sanoa suoraan, että sinua jännittää. Mieti myös miten itse suhtaudut ihmiseen, jota jännittää. Pidätkö häntä typeränä luuserina, vai oletko itse asiassa myötätuntoisesti hänen puolellaan? Jos haluat lunastaa yleisön sydämet, niin avaa jännittämisen taustaa lauseella tai parilla. "Minua jännittää tällaisissa tilanteissa, koska epäonnistuin aina koulun laulukokeissa. Kiitos, että saan silti yrittää kanssanne.” Itkettää jo melkein nyt, kun kirjotan tätä!
Älä kutsu itseäsi “jännittäjäksi”
…koska se määrittelee liikaa. Elämässäsi on tuhat kertaa enemmän kohtauksia, joissa ET jännitä. Sinua jännittää silloin tällöin esiintymistilanteissa, mikä on täysin normaalia. Olet siis tavis, jonka keho heittää silloin tällöin ylikierroksille tärkeissä paikoissa.
Ei, sinun ei tarvitse kuvitella, että "yleisö on alasti"
Tai siis en tajua tätä yleistä neuvoa: miten omaa oloa helpottaisi 200 kelteisillään olevaa ihmistä, kun pukeutuneissakin on tekemistä? Toki jos tällainen massasaunominen auditoriossa on sinulle mitä luontevin juttu, niin kuvittele pois.
Ole oma itsesi
Tämä on raivostuttava, ja silti tosi hyvä neuvo. Raivostuttava, koska jännitys blokkaa pahimmillaan juuri sen persoonallisuuden ja erityisyyden, mikä sinussa on. Kahvipöydän hauskin keskustelija voi jäätyä täysin esiintyessään. Mutta sekin on osa sinua, ja jotta saisit mittasuhteet toiseen asentoon - enemmän kahvipöydän tyyppiä, vähemmän jäätyjää - pitää vain toistaa, toistaa, toistaa. Mitään mestarillisuutta ei saavuta, jos ei treenaa.
Tähän liittyy myös oma ilmaisutyyli. “Hyvä puhuja” ei välttämättä ole suurieleinen esiintyjä, tai suvereeni presentoija. Ujo tai vähäeleinen ihminen voi olla fantastinen puhuja, kun hän ei yritäkään olla jotain mitä hän ei ole.
Se hengitys
Tästä on kirjoitettu kokonaisia kirjoja, mutta itse olen hyötynyt eniten hassusta vinkistä hengittää jalkojen kautta. Tipauta aivot vatsaan - noin - ja hengitä sitten tosiaan niin, että kuvittelet keuhkot jalkoihisi. Tämä maadoittaa oudon tehokkaasti; palauttaa puhujan tähän hetkeen sen sijaan, että olisi jossain tulevaisuudessa pelkäämässä sitä, että KAIKKI NAURAVAT MINULLE, tai menneisyydessä muistelemassa jotain onnetonta koulun esitelmää. Olet tässä, ja nyt pidetään hauskaa!
Karkeasti ilmaistuna mikä tahansa, joka palauttaa sinut kehoosi niskat kyssyssä tapahtuvasta, kauhufantasioita ruokkivasta ajattelusta, toimii.
Häpeällä siitäkin selviää
Tämän lauseen sain lahjaksi ohjaaja Paavo Westerbergiltä, jolta manguin jännitysvinkkejä. Totta. Jos hävettää, pahin on nähty, ja sitten voikin taas jatkaa matkaa.
