Maansiirto-Markun palaverikoulu

Jos tekisin listan työelämässä eniten kyrsivistä asioista, itseoikeutettu top kolmosen jäsen olisi turhat kokoukset.

Mikä sitten on turhaa? Ja miksi kokouksiin mennään, jos niiden pointti on heittää hukkaan ainutkertaista elämää?

Vastauksia on yhtä monta kuin kehitystyöryhmiä universumissa. Mutta ongelmien vatvomisen sijaan kerron nyt kokouksesta, jossa kaikki sujui kuin unelma – ilman ainuttakaan Hyvät Kokouskäytännöt ™-workshopia.

Eräänä keväisenä aamuna kokoonnuin 60 vuotta uinuneelle pihamaalle maansiirto-Markun, tämän tiimin ja isäni kanssa. Tavoitteena oli kuoria pihalta hieman maata ja tuoda tilalle soraa, sekä kaivaa kuoppia uusille puille ja pensaille.

Palaveri oli formaatiltaan muodikas kävelypalaveri. Siinä edettiin pitkin pihamaata tuumiskellen, mutta haluttu lopputulos tiukasti mielessä. Kukaan ei roikkunut kännykällä, tai tuijottanut meililaatikkoaan.

Kokouksen agenda oli kristallin kirkas. Minä olin miettinyt koko talven pihan layoutia, joten tiesin tarkkaan mitä halusin. Markku taas oli varautunut tarvittavilla resursseilla, kuten kaivinkoneella, sorakasetilla ja etukuormaajalla.

Tiimiläiset kyselivät tarkentavia kysymyksiä aivan kuin Brene Brownin paint it done-malli olisi heidän raamattunsa. Mallissa asetetaan projektille toivottu lopputulos, ja sitten mietitään askel askeleelta miten toteutus tapahtuu ja miten paljon kukin vaihe tulee viemään aikaa.

Suunnitelmaa tarkennettiin ja hienosäädettiin jonkin verran kokouksen aikana. Kertasin ääneen kaiken mitä en heti ymmärtänyt, koska tiesin, ettei mitään kahvihuonekeskustelua enää tule. Kun kaivuri käynnistyy, se on menoa.

Isäni oli mukana special senior adviserin roolissa. 60 vuoden kokemus savimaan salaojittamisesta on tällaisessa tapauksessa tarpeen.

Palaveriin meni noin 90 minuuttia. Sen aikana syntyi lopullinen näkemys siitä miten agenda toteutetaan. Kokouksessa oli silti leppoisa, jutusteleva sävy, jossa asian lomassa vaihdettiin kuulumisia ja taivasteltiin nykyaikaa (tiesitkö, että multa on katoava luonnonvara?).

Tuumailun loputtua tiimi alkoi hommiin ilman yhtään turhaa liikettä. Piha alkoi muuttua silmissä.  

Kokouksen päätyttyä seurasin tiimin työskentelyä hetken, ja poistuin sitten omiin hommiini. Luotto siihen, että sovitut asiat tapahtuvat oli sataprosenttinen. Palaverimuistio saapui valokuvan muodossa: tällainen tuli.

Ihan täydellinen – juuri sellainen kuin kokouksessa sovittiin. 

PS. Lisää wanhan talon remonttiriemuista voit lukea täällä tai täällä.